Muutos on mielelle paradoksi. Hermosolut sykkivät sekunnin murto-osien taajuudellla ja aivojen tila muuttuu jatkuvasti peilaten tunteita, odotuksia ja toiveita. Vaikka tajunta virtaa ja polveilee jatkuvasti muuttuvana virtana, mieli pysyy hämmästyttävän samanlaisena vuodesta toiseen. Harva asia on mielelle niin ristiriitainen kuin muutos. Haluamme muuttua hoikemmiksi, kauniimmiksi, vahvemmiksi ja ylipäätään paremmiksi versioiksi itsestämme. Toisaalta muutos kauhistuttaa: mitä kävisi, jos kasvaisimme kokonaan toiseksi ihmiseksi? Silkka ajatuskin on mahdoton. Minuuden rakennuspalikat kuten älykkyys, persoonallisuus, tai optimisimi eivät juurikaan muutu elämän aikana.
Mutta silti muutumme kaiken aikaa. Kokemukset, oppiminen ja rakastuminen myös muuttavat pysyvästi mielen rakenteita. Kasvamme, opimme, katkeroidumme ja lepymme. Ikääntyminen muuttaa hitaasti mutta peruuttamattomasti kehoa ja mieltä, ja äkillisten traumojen tai menetysten vuoksi mieli saattaa särkyä kertaheitolla. Ei ihme että mieli pelkää muutosta – olemme niin tottuneita olemaan oma itsemme, että toiseksi tuleminen pelottaa. Mutta siitä huolimatta haluamme muuttua – jos ei muuta niin ainakin paremmaksi versioksi itsestämme. Vaikka tunnemme muutoksen mahdollisuuden, mieli laittaa kaksin käsin kampoihin. Muutokset ja kehittyminen vaativat myös ponnistelua, ja mieli on laiskottelun ja vitkuttelun mestari. Miksi nähdä vaivaa kun nykyhetki on melkein riittävän hyvä ja ainakin turvallinen?
Mieltä voi muuttaa, mutta se vie aikaa. Itsehoito-oppaat, laihdutuskuurit ja muutosvalmennukset harvoin tepsivät, koska muutoksen annoskoko on mielelle liian pieni. Onneksi toimiviakin konsteja on. Kuka tahansa koulun penkillä tai psykoterapeutin sohvalla istunut tietää, että mieli kyllä muuttuu. Se ei kuitenkaan käy hetkessä. Koulunkäynti vaatii vuosien kovaa ponnistelua, ja harva psykoterapiaprosessi tulee valmiiksi muutamassa kuukaudessa. Jopa yksinkertaisen uuden tavan kuten omenan syömisen kerran päivässä vaatii tutkimusten mukaan kymmeniä, jopa satoja toistoja.
Mieli siis muuttuun, vaikkemme sitä huomaisikaan, Muutossokeus heittää hiekkaa rattaisiin. Oppiminen, lihaskunnon kasvaminen tai laihtuminen käyvät kaikki niin hitaasti, että jätämme leikin sikseen kun mikään ei muutukaan ponnisteluista huolimatta. On vaikea uskoa valmentajaa tai opettajaa joka kannustaa pinnistelemään jos tuntien uhrauksista ei jääkään käteen saman tien mitään. Helppoon elämään ihastunut mieli nappaakin hyllystä mieluummin rikastumisoppaan tai taatusti tepsivän kymmenen kohdan dieettiohjelman sen sijaan että alkaisi miettimään liiketoimintamallia uudelle yritykselle tai aloittaisi liikuntaan, uneen, ruokavalioon ja harrastuksiin pohjautuvan, tutkitusti tepsivän elämäntaparemontin.
Lopulta sokeus hitaille muutoksille on armeliasta, koska muutoin aivomme putoaisivat kelkasta. Vaikka luonnonlait pysyvät muuttumattomina ja evoluution rattaat pyörivät hitaasti, ihmiset muuttavat maailmaa nopeammin kuin tajuavatkaan. Wrightin veljesten ensilennosta kului vain 66 vuotta kotkan laskeutumiseen – siihen, amerikkalainen astronautti Neil Armstrong käveli ensimmäisenä miehenä kuun kamaralla. Eikä kuulennosta kulunut kuin kymmenen vuotta siihen, että mikrotietokoneet valtasivat kodit. Tämän päivän kotitietokoneet lennättävät teköälyn voimin silmillemme kuin tyhjästä luotuja valokuvia ja keskustelevat kanssamme selvällä suomen kielellä.
Muutos on vaikeaa koska mielen pitää tasapainoilla muutoksen ja pysyvyyden välillä
Muutos ahdistaa, koska emme tiedä mihin se johtaa. Ja tekemättä jäänyt muutos se vasta ahdistaakin. Siksi onkin usein paikallaan ottaa riski ja antaa mennä. Pysyvän muutoksen aikaansaaminen on niin vaikeaa, että vahingossa kukaan tuskin saa mieltään muuttumaan.